Kenelle alkukartoitus tehdään?

Viranomaisen aloitteesta alkukartoitus tehdään aina:

  • maahanmuuttajalle, joka on työtön työnhakija
  • maahanmuuttajalle, joka saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotukea.

Kotoutumislain lähtökohtana on ohjata työttömien työnhakijoiden ja toimeentulotukea saavien lisäksi myös muita maahanmuuttajia kotoutumista edistäviin palveluihin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi oleskeluluvan myöntämisen peruste tai sen pituus eivät saisi rajoittaa mahdollisuutta alkukartoitukseen.   

Alkukartoituksen tekemistä on tarkoituksenmukaista arvioida esimerkiksi seuraavien maahanmuuttajien kohdalla:

  • puolisoina maahan tulleet henkilöt, jotka eivät ole TE-toimiston asiakkaina
  • kotona lasta hoitavat vanhemmat
  • peruskouluiässä maahan tulleet nuoret
  • haavoittuvan asemansa vuoksi syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt
  • opiskelijana tai työntekijänä maahan tulleet henkilöt.

Maahanmuuttaja voi itse pyytää alkukartoituksen tekemistä. Pyynnön saanut viranomainen arvioi alkukartoituksen tarpeen ja määrittelee, minkä viranomaisen palveluun maahanmuuttaja on syytä ohjata. 

Alkukartoituksen aikana saatujen tietojen perusteella maahanmuuttaja voidaan ohjata sopivien palvelujen piiriin (esim. kunnan peruspalvelut, TE-palvelut, asuinalueella tarjolla oleva kolmannen sektorin järjestämä toiminta). Näin asiakkaan kotoutumista voidaan edistää, vaikka katsottaisiin, että hänelle ei ole syytä tehdä yksilöllistä kotoutumisen jatkotoimia suuntaavaa kotoutumissuunnitelmaa.

Alkukartoitus voidaan jättää kuitenkin tekemättä, jos se katsotaan ilmeisen tarpeettomaksi. Näin on esimerkiksi silloin, jos maahanmuuttaja on oleskellut maassa jo pitkään eikä hänen katsota hyötyvän alkukartoituksen tekemisestä.

Lisätietoa:

Laki jul­ki­ses­ta työ­voi­ma- ja yri­tys­pal­ve­lus­ta (finlex.fi)

Laki toi­meen­tu­lo­tues­ta (finlex.fi)