Kohti nykyistä kotoutumislakia

Maahanmuutto alkoi lisääntyä voimakkaasti 1990-luvun ensimmäisinä vuosina ja sen myötä syntyi tarve yhtenäisemmän maahanmuuttoon liittyvän ohjeistuksen laatimiseen. Maahanmuuttopolitiikkaa tarkasteltiin Suomessa ensimmäisen kerran kokonaisvaltaisesti 1990-luvun lopulla. Vuonna 1997 valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen hallituksen pakolais- ja maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi.

Ensimmäinen maahanmuuttajien kotouttamista koskeva laki, laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, tuli voimaan 1.5.1999. Maahanmuutto oli tuolloin ensisijaisesti humanitääristä muuttoa, joten laki kirjoitettiin vastaamaan sen tarpeisiin. Lakia jouduttiin muuttamaan useaan otteeseen 2000-luvulla maahanmuuton syiden monipuolistuessa. Nykyinen kotoutumislaki tuli voimaan vuonna 2011.

Muutoksia ja uusia painopisteitä

Viime vuosikymmeninä maahanmuuton määrä on lisääntynyt ja maahanmuuton syyt ovat monimuotoistuneet. Suomeen on 2000-luvulla muutettu perhesyiden ja kansainvälisen suojelun lisäksi enenevissä määrin työn ja opiskelun vuoksi. Samalla maahanmuuttopolitiikan painopistealueet ovat muuttuneet. Tästä syystä myös kotouttamista ohjaavan lainsäädännön uudistaminen koettiin tarpeelliseksi.

Työperusteinen maahanmuutto ja sen kehittäminen nostettiin painotetusti esille valtioneuvoston vuonna 2006 hyväksymässä maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa. Ohjelmassa painotettiin, että kaikki maahanmuuttajat tarvitsevat opastusta suomalaiseen yhteiskuntaan asettumisessa.

Kotoutumista tuli tarkastella kaksisuuntaisena prosessina, jossa myös vastaanottavalta yhteiskunnalta odotetaan kykyä vuoropuheluun ja muutokseen. Kotoutumisen edistäminen tuli huomioida läpivirtauksena valtakunnallisissa ohjelmissa ja strategioissa.

Maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevat kysymykset alkoivat saada näkyvämpää sijaa myös hallitusohjelmissa. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa vuonna 2007 nostettiin erityisesti esille maahanmuuttajien kotoutumisen haasteet suurissa kaupungeissa.

Selonteosta vauhtia lainvalmisteluun

Kotoutumislain valmistelu sai vauhtia valtioneuvoston eduskunnalle antaman kotoutumislain toimeenpanoa koskevan selonteon myötä vuonna 2008.

Kotouttamispolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi nostettiin työttömyyden alentaminen, kouluttautumisedellytysten lisääminen, syrjäytymisen ehkäisy ja kotoutumiskoulutuksen määrän ja saatavuuden lisääminen.  

Erityistä huomiota kiinnitettiin myös lasten ja nuorten kulttuurillisten ja kielellisten valmiuksien parantamiseen jo esi- ja perusopetuksessa. Näin puutteelliset valmiudet eivät estä nuoria hakeutumasta jatkokoulutukseen tai töihin eivätkä lisää myöhemmän opiskelun keskeytymisriskiä. 

Esille nostettiin myös syrjäytymisvaarassa olevat ryhmät, kuten maahanmuuttajanaiset, joiden työttömyys oli huomattavasti miesten työttömyyttä korkeampi.

Kotoutumisen seurannan ja arvioinnin kehittäminen nähtiin myös tärkeänä osana kotouttamispolitiikan toimeenpanon tehostamista.

Lisätietoa:

Laki ko­tou­tu­mi­sen edis­tä­mi­ses­tä (finlex.fi)

Laki maa­han­muut­ta­jien ko­tout­ta­mi­ses­ta ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den vas­taa­no­tos­ta (finlex.fi)