Pakolaisuus koettelee psyykettä

Uuteen maahan asettuminen on ihmiselle aina iso muutos, joka harvoin sujuu täysin kitkatta. Ulkoisten olosuhteiden muuttuminen panee liikkeelle sisäisen prosessin, jossa ihminen käsittelee muutoksen aiheuttamia vaikutuksia elämäänsä. Muutoksen vaikutus on yleensä sitä voimakkaampi, mitä erilaisempi kohdemaa on henkilön kotimaahan verrattuna.

Pakolaisuus eroaa muista maahanmuuton muodoista vielä siinä, että pakolainen on joutunut lähtemään maastaan pakon edessä. Työn tai opiskelupaikan muusta maasta löytäneet ovat lähteneet vapaaehtoisesti ja voivat periaatteessa palata kotimaahansa silloin, kun siltä tuntuu. Pakoon lähtenyt ei voi. Useimmiten koti- tai lähtömaahan sodan tai muun konfliktitilanteen keskelle on vielä jäänyt perheenjäseniä, joiden kohtalo painaa mieltä.

Pakolainen ei joudu läpikäymään vain uuteen maahan asettumiseen liittyvää ympäristönmuutosta ja kielen oppimista vaan tekemään myös omaan lähtöönsä liittyvää surutyötä. Tosin tyypillistä on sekin, että monet pakolaiset ajattelevat palaavansa kotimaahansa hyvinkin pian, kun olot siellä ovat rauhoittuneet. Mitä pitemmäksi oleskelu toisaalla venähtää, sitä hankalammaksi paluu yleensä osoittautuu.

Omien kokemusten lisäksi vaikuttavat tulomaan olosuhteet, kuten yleiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan ja asenteet juuri kyseisestä maasta tulevia kohtaan sekä sosiaalisen verkoston olemassaolo tai sen puuttuminen. Samoin vaikuttaa se, puhuuko muuttaja jotakin uuden kotimaansa kieltä ja miten käytännön asiat kuten asunto, työ ja toimeentulo järjestyvät.

Monilla kiintiöpakolaisilla ja turvapaikkaprosessin läpikäyneillä on takanaan erilaisia ja eriasteisia psyykettä kuormittavia kokemuksia. Ne voivat vaihdella kidutuksesta pahoin traumatisoineeseen väkivaltaan. Myös turvapaikkaprosessi pituutensa ja sen lopputuloksen ennustamattomuuden vuoksi on raskas. Elämä on oleskelulupapäätöksen odotusta uudessa maassa, eikä epävarma tilanne anna mahdollisuuksia suunnitella elämää eteenpäin.

Eri vaiheet on hyvä tuntea

Työntekijän on hyvä perehtyä maahanmuuton eri vaiheiden psyykkisiin prosesseihin voidakseen ohjata asiakasta eteenpäin oikealla tavalla tai tunnistaa isomman avun tarve, jota varten tarvitaan toisenlaista ammattitaitoa. Prosessin kulun ymmärtäminen auttaa työntekijää havainnoimaan sitä ja kysymään siihen liittyviä asioita asiakkailtaan. Näin työntekijä saa tietoa, jonka perusteella hän voi tehdä päätöksiä seuraavista askelista.

Asiakas ei välttämättä ole ollenkaan tietoinen siitä, millaisia tuntemuksia maahanmuuton myötä tapahtunut ympäröivän todellisuuden muutos voi aiheuttaa, ja hän voi olla peloissaan omista reaktioistaan. Työntekijä voi antaa asiakkaalleen arvokasta tietoa, joka helpottaa hänen oloaan ja auttaa ymmärtämään, että hänen läpikäymänsä prosessi on normaali reaktio, jonka jokainen joutuu läpikäymään maata vaihtaessaan.

Ohjaus eteenpäin

Työntekijän tilanteenmukainen ohjaus ja keskusteluapu eivät kuitenkaan aina riitä. Suomen kunnissa on toistaiseksi melko vähän osaamista pakolaisuuden mielenterveyden erityiskysymyksissä. Isoimmissa kaupungeissa traumaterapiaa ja kriisiapua on saatavilla jonkin verran. Niitä tarjoavat niin kunnalliset yksiköt kuin yksityiset tahot ja järjestöt, kuten Mielenterveysseura.

Helsingin Diakonissalaitoksen yhteydessä toimii Kidutettujen kuntoutuskeskus, joka on erikoissairaanhoitotasoinen poliklinikka. Se arvioi, hoitaa ja kuntouttaa Suomessa asuvia kidutuksen vuoksi traumatisoituneita henkilöitä.

Lähteenä on käytetty Mielenterveysseuran julkaisemaa, Ansa Haavikon ja Lena Bremerin kirjoittamaa opasta Ulkoisesti erilaisia, sisäisesti samanlaisia. Opas mielenterveystyöhön yli kulttuurirajojen.

Lisätietoa:

Maahanmuuttajien mielenterveys (thl.fi)
Monikulttuurisuus (mielenterveysseura.fi)
Kidutettujen kuntoutus (hdl.fi)