Kotouttaminen.fi-blogi

Kotouttamisen osaamiskeskus julkaisee kotouttaminen.fi:ssä kotouttamiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat sekä yhteistyökumppanit ja esimerkiksi hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat.

Järjestöille toivotaan nykyistä keskeisempää roolia kotoutumisen edistämiseen

Varpu Taarna Järjestöjen edustajat kokoontuivat kotoutumisen selonteon kuulemistilaisuuteen syyskuussa pohtimaan järjestöjen roolia kotoutumista edistävässä työssä. Nykyistä keskeisemmän roolin saavuttaminen edellyttää haasteiden ja järjestöjen omien lähtökohtien tunnistamista sekä yhteistyön lisäämistä.

Järjestötoiminnan moninaisuus ja haasteet ovat olennaisia toiminnan kuvauksessa

Tilaisuudessa esiteltiin lyhyesti selonteon tavoitteet ja keskeinen sisältö sekä kolmannen sektorin toimintaa koskeva kuvaus. Lisäksi keskusteltiin järjestötoimijoiden resursseista ja työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteilla olevan, avointa toimintakulttuuria ja monialaista yhteistyötä edistävän kotoutumisen kumppanuusohjelman periaatteista ja toimintamalleista sekä mahdollisista kehittämiskohteista.

Selontekoa varten laadittua kuvausta järjestöjen roolista pidettiin pääosin hyvänä. Järjestöt toivat esiin, että eri kohderyhmien asemaa voisi tarkastella tarkemmin (naiset, miehet, haavoittuvassa olevat, ikäihmiset jne.). Järjestöjen mukaan kuvauksessa ei ole otettu huomioon eri alueiden erilaisia tilanteita. Nykytilan kuvaukseen toivottiin myös kuvausta järjestörahoituksen haasteista. Puutteena pidettiin myös, että ruotsinkielistä kotoutumista edistävää työtä ei ollut erikseen huomioitu.

Järjestöjen roolia kotoutumisen edistämisessä on kehitettävä järjestöjen omista lähtökohdista

Kuulemistilaisuudessa järjestöjen vahvuutena pidettiin luovuutta ja joustavuutta. Järjestöillä on mahdollisuus tavoittaa ja osallistaa kohderyhmiä, joita ei tavoitettaisi muuten. Osallistujat pitivät tärkeänä viranomaisten ja järjestöjen roolien selkeyttämistä ja kokivat, että järjestötyön on keskityttävä tehtäviin, joita ei ole järjestetty viranomaistoimintana. Viranomaisten ja järjestöjen yhteistyössä olisi kuitenkin otettava huomioon järjestöjen omat tavoitteet, eikä nähdä järjestöjä vain viranomaistyötä täydentävinä toimijoina. Osallistuja kokivat, että järjestöjen mahdollisuudet tukea maahanmuuttaneiden osallisuutta ovat viranomaisia vahvemmat.

Lisäksi osallistujat nostivat esiin potilas- ja ammatillisten järjestöjen tekemän työn sekä järjestöjen rasismin vastaisen työn. Järjestöjen roolia viestinviejänä sekä järjestöjen kesken että järjestöjen ja viranomaisten välillä pidettiin tärkeänä.

Järjestöjen roolin lisääminen kotoutumista edistävässä työssä edellyttää työn tekemistä näkyväksi

Tilaisuuteen osallistuneet kokivat viestinnän, järjestöjen työn näkyväksi tekemisen ja työn arvon tunnustamisen keskeisiksi lähtökohdiksi järjestöjen roolin lisäämisessä. Työn vaikuttavuuden osoittamiseksi tarvitaan myös selkeitä mittareita ja indikaattoreita. 

Tärkeänä pidettiin myös sitä, että maahanmuuttaneet pääsevät itse mukaan suunnittelemaan ja järjestämään toimintaa järjestöissä sekä osallistumaan viranomaisyhteistyöhön ja kehittämiseen. Järjestöissä on kokemusasiantuntijuutta, jota osallistujat toivoivat hyödynnettävän nykyistä tehokkaammin, kuten myös maahanmuuttaneiden toimimista mentoreina ja vapaaehtoistyöntekijöinä. Myös puhelin- ja etäpalveluita tulisi kehittää. Usein vapaaehtoistyönä toimivien järjestöjen saaminen mukaan edellyttää sitä, että toiminta järjestetään iltaisin tai viikonloppuisin. 

Järjestötyön resursoinnissa on otettava huomioon myös pienet toimijat

Tilaisuudessa tuotiin esiin, että rahoituksen saaminen on vaikeaa erityisesti pienille ja maahanmuuttajajärjestöille. Sitä varten pitäisi löytää uudentyyppisiä rahoitusmalleja. Yleisestikin rahoitusmahdollisuuksia olisi oltava enemmän ja niiden pitäisi olla pysyvämpiä ja pitkäjänteisempiä.

Nykyisten rahoitusinstrumenttien hallinnointi ja raportointi ovat hyvin raskaita ja aikaa vieviä. Järjestöt toivoivat kevyempiä haku- ja hallinnointiprosesseja sekä pienempää omarahoitusosuutta. Lisäksi kiinnitettiin huomiota rahoituksen kohdentamiseen sekä rahoituksen kehittämispainotuksiin. Rahoituksella pitäisi voida myös toteuttaa ja levittää jo hyväksi havaittua toimintaa.

Eri järjestöt kilpailevat myös samoista rahoituksista. Tämä vaikeuttaa yhteistyötä ja vähentää luottamusta järjestöjen välillä. Ratkaisuna voisivat olla yhteistyöhankkeet.

Kumppanuusohjelma ja yhteinen vuorovaikutusfoorumi tarvitaan yhteistyön lisäämiseksi

Kumppanuusohjelmaa ja sen taustalla olevaa ajattelumallia ja toimintaperiaatteita pidettiin hyvänä. Yhteinen vuorovaikutusfoorumi on tärkeä työkalu eri toimijoiden yhteistyön lisäämiseksi. Tarvitaan kuitenkin koordinointia ja fasilitointia kaikilla tasoilla, jotta se saadaan toimivaksi. Erityisesti alueellisen ja paikallisen yhteistyön tärkeyttä korostettiin. Kuntien rooli on keskeinen tuloksellisen toiminnan kannalta. Kunnat voivat vahvistaa alueillaan eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta esimerkiksi järjestämällä yhteisteisiä fyysisiä tapaamis- ja kohtaamispaikkoja.

Yhteistyön kehittämisessä käytettävällä kielellä on merkitystä. Kielen on oltava sekä selkeää että mukaansa ottavaa. On tärkeää, että kumppanuusohjelman toiminta innostaa myös toimijoita, jotka vasta suunnittelevat kotoutumista edistää työtä.

Uudelle kotoutumista tukevia toimijoita yhteen tuovalle kattojärjestölle ei nähty tarvetta, sillä kattojärjestöjä toimii jo monella sektorilla. Kattojärjestöjen vaarana nähtiin myös, että viranomaiset toimivat kattojärjestöjen kautta ja pienet järjestöt jäävät helposti sivuun.

Tiedon ja vuoropuhelun lisääminen on keskeinen kehittämiskohde

Järjestöjen työn kehittämiskohteina nähtiin ennen kaikkea tiedon ja vuoropuhelun lisääminen sekä järjestöjen kesken että järjestöjen ja viranomaisten välillä.  Vuoropuhelun edistämiseksi tarvitaan yhteistyöfoorumeita eri tasoilla ja toimialoilla. Tilaisuudessa koettiin tärkeäksi myös järjestöjen roolin ja asiantuntijuuden tunnistaminen ja tunnustaminen, riittävien ja tarpeeksi pysyvien resurssien varmistaminen järjestöille sekä toiminnan kehittämisen vastuuhenkilöiden nimeäminen kunnissa ja alueilla. Osallistujat ideoivat, että järjestöille voisi olla tarjoilla myös esimerkiksi jonkinlainen ”starttiraha-tyyppinen” rahoitus innovaatiivisen toiminnan käynnistämiseksi.

Myös kielikysymykset nousivat esille. Viranomaiskieli on usein hankalaa. Asioita voisi esittää myös selkokielellä tai vähintään selkeällä kielellä. Samoin kulttuuritulkkaukselle olisi nykyistä enemmän tarvetta.

Lisää yhteistyötä tarvitaan myös yhteisen kokonaisvaltaisen näkemyksen luomiseksi kotoutumisen nykytilasta ja kehittämiskohteista. Kotoutumisen eri ulottuvuuksien esiin tuominen selkeämmin toisi toimintaan uusia toimijoita. Myös laajempi yhteiskunnan asennetyö ja yhteiskunnan vastaanottavuuden lisääminen nähtiin edellytyksenä kotoutumisen onnistumiseksi. Tässä tehtävässä järjestöjen rooli eri toimijoiden ja maahan muuttaneiden yhteisten kohtaamisten edistäjänä on keskeinen, ja sitä tulisi vahvistaa.

Varpu Taarna, erityisasiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö

Seuraa selonteon valmistelua kotouttaminen.fi-sivustolla

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti kotoutumista edistävän työn selonteon valmistelun tueksi kuulemistilaisuuden järjestöille 11.9.2020. Tilaisuuden tavoitteena oli kuulla järjestöjen näkemys selonteossa esitettävistä uudistuksista ja erityisesti järjestöjen roolista kotoutumista edistävässä työssä nyt ja tulevaisuudessa. Tilaisuuteen osallistu noin sata eri kokoista ja eri sektoreilla ja alueilla toimivaa järjestötoimijaa.

Tilaisuudesta viestittiin kotouttaminen.fi-sivustolla, alueellisten ELY-keskusten kautta sekä sähköpostitse suoraan järjestötoimijoille. Voit seurata selonteon valmistelua ja tutustua työ- ja elinkeinoministeriön kumppanuusohjelmaan kotouttaminen.fi-sivustolla.

Lisätietoa:

Selonteko kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista

Kotoutumisen kumppanuusohjelma

Lisää kommentteja