Kotouttaminen.fi-blogi

Kotouttamisen osaamiskeskus julkaisee kotouttaminen.fi:ssä kotouttamiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat sekä yhteistyökumppanit ja esimerkiksi hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat.

Katseella on väliä

Laura Häkkinen ja Lotta Happonen Jokainen meistä toteuttaa käytöksellään päivittäin pienten eleiden politiikkaa. Teemme arjessa valintoja siitä, millä tavalla kohtaamme toisemme. Kohtaamisiin liittyy myös valtaa, joka kytkeytyy esimerkiksi asemaamme yhteiskunnassa tai työrooliimme. 

Eri tilanteissa voimme uusintaa valtasuhdetta tai purkaa sitä. Merkitystä on pienillä eleillä: kehon asento, katse tai pois katsominen, sanat tai vaitiolo. Pienet eleet ovat yhteydessä sekä yhteiskunnan vastaanottavaisuuteen että yksilöiden hyvinvointiin.

Turun kriisikeskuksen Serene-toiminnassa haluamme tuoda kuuluville turvapaikanhakijoiden, pidempään maassa asuneiden ja monikulttuuristen suomalaisten ääntä erilaisissa aiheissa. Olemme keränneet kokemuksia kaupunkibussissa tapahtuvista kulttuurisista kohtaamisista ja niiden merkityksestä hyvinvoinnin ja osallisuuden näkökulmasta.

Millaisia kohtaamisia bussi julkisena tilana tarjoaa uusille kaupunkilaisille? 

Keräsimme kokemuksia bussimatkustamisesta eritaustaisilta turkulaisilta. Lisänäkökulmia aiheeseen saatiin kansainvälisen PUTSPACE-tutkimushankkeen kautta Tallinnasta ja Amsterdamista. Kuulimme myös joukkoliikenteen palveluntarjoajien, bussikuljettajien ja alueella asuvien turvapaikanhakijoiden mietteitä aiheesta.

Sekä positiiviset että negatiiviset kohtaamiset olivat ihmisten kertomuksissa läsnä. Joillekin bussimatkustaminen herätti nimenomaan tunteita yhteenkuuluvuudesta ja hyväksynnästä ja ajatuksia ”samassa veneessä olemisesta”. Toisille bussi, kuten myös esimerkiksi kaupat, olivat paikkoja, joissa saattoi milloin tahansa saada toiselta viestin omasta ”erilaisuudesta”.

Haastateltavat kertoivat kohtaavansa rodullistettuja ennakko-oletuksia. Merkittävää oli myös, kuinka syrjintä ja siihen liittyvät pelot ja epäilyt toistuivat kertomuksissa. Haastateltavat kertoivat kohtaavansa sekä avointa että passiivisuuteen ja hiljaisuuteen perustuvaa syrjintää.

Pienillä sosiaalisilla eleillä on merkitystä

Käydyt keskustelut toivat esille, kuinka merkityksellinen tila joukkoliikenne on kohtaamisen ja hyväksytyksi tulemisen tunteen näkökulmasta. Pienillä sosiaalisilla eleillä on merkitystä! Toisen ihmisen suunnalta tuleva ystävällinen katse, hymy tai tervehdys voi saada aikaan tunteen turvallisuudesta ja hyvän, rennon olon. Samoin auttaminen, avun saaminen ja huumori voivat avata yhteyden toiseen ja samalla itselle uuteen yhteisöön. Tällaiset teot ovat erityisen merkityksellisiä vähemmistöasemassa elävän tai kaupungin uuden asukkaan näkökulmasta. Havaintoa tukevat myös aiheeseen liittyvät teoriat ihmisen neurofysiologiasta. Sosiaalisen yhteyden kokemus vaikuttaa meihin ihmisiin sekä psykologisesti että fysiologisesti.

Kotoutumisen edistämisen kannalta kyse ei siis ole vain negatiivisten tekojen välttämisestä. Yhtä lailla voimme kiinnittää huomiota myönteisiin mikromyötätunnon hetkiin. Yksilötasolla positiiviset kohtaamiset vahvistavat psyykkisiä, kognitiivisia ja sosiaalisia resursseja. Yhteiskunnan tasolla ne vahvistavat luottamusta toisiin ihmisiin ja luovat edellytyksiä yhteistoiminnalle. Yhteiskunnan vastaanottavaisuuden toteutuminen on hyvinkin arkista ja jokaisen käsissä oleva asia, niin kansalaisina kuin kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton ammattilaisina.

Laura Happonen (kuvassa vasemmalla) ja Lotta Häkkinen (kuvassa oikealla), Turun kriisikeskuksen Serene-toiminta

Lisätietoa:
Serene-toiminta
PUTSPACE-tutkimushanke
Aiheeseen liittyvä Lotta Häkkisen opinnäytetyö  
 

Lisää kommentteja