Kotouttaminen.fi-blogi

Kotouttamisen osaamiskeskus julkaisee kotouttaminen.fi:ssä kotouttamiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat sekä yhteistyökumppanit ja esimerkiksi hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat.

Kotoutumista elämän loppuun saakka?

Kolme naista ja mies seisovat yhdessä rivissä. Kuva Katja Tahja. Jokainen meistä on ikääntyvä, sillä olemme tänään askeleen lähempänä vanhuutta kuin eilen. Ikääntymiseen liittyvät muutokset ovat samanlaisia, vaikka olemme ihmisinä moninaisia. Tutkimusten mukaan maahanmuuttotausta vaikuttaa siihen, että ikääntyminen voi alkaa aikaisemmin, toisilla jo 55-vuoden iässä.

Ikääntymisen varhaisempaan alkamiseen vaikuttavat risteävästi muun muassa muuttoon liittyvät mahdolliset terveysriskit, kielimuuri ja palvelujärjestelmän vieraus uudessa kotimaassa sekä yhteiskunnan asenneilmapiiri toisaalta vieraskielisiä ja toisaalta ikääntymistä kohtaan.

Ikääntyvän ajatellaan yleisesti viittaavan eläkeikään ehtineeseen ihmiseen. Ikääntyminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Iän mukanaan tuomien niin fyysisten, psyykkisten, kognitiivisten kuin sosiaalisten muutosten vauhti vaihtelee. Ikääntymiseen vaikuttavat henkilöhistorian ohella monet yksilölliset taustatekijät, elämäntilanteen muutokset ja sairaudet.

Moninaisen vanhustyön osaamiselle on kasvava tarve

Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat ikääntyvät jäävät usein suomalaisessa yhteiskunnassa näkymättömiin. Moninaisen vanhustyön osaamiselle on kasvava tarve. Palvelujärjestelmässä tarvitsemme enemmän yhteistyötä ja vuoropuhelua eri toimijoiden välille. Lisäksi tarvitaan käytännön työkaluja, koulutusta, ohjaamista ja tiedon jakamista.

Kuusi monikulttuurista vanhustyötä tekevää järjestöä muodostivat yhteenliittymän, joka tiivistää toimijoiden keskinäistä työtä iäkkäiden aseman parantamiseksi ja palvelurakenteiden yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Temaattisesti työ vastaa yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kiperään kysymykseen – moninaistuva ja ikääntyvä väestö on megatrendi, johon yhteiskunnassamme tulee tarttua etukenossa, ei jälkijunassa.

Vähemmistöön kuuluvan ikääntyvän putoaminen pois palvelujen rattailta on yhdenvertaisuuteen liittyvä vaje, jonka korjaamiseen on tehtävä selkeitä toimenpiteitä. Laki kotoutumisen edistämisestä ei nykyisellään huomioi ikääntyvää väestöä riittävästi, eikä vanhuspalveluita ohjaavat lait vie katsetta vieraskielisen väestön suuntaan.

Kotoutumisen kentällä on paljon asiantuntemusta ja kehittämisen energiaa. Toimijakenttä on laaja ja moninainen, mutta hyvinvointiyhteiskunta toimii vain, jos se kykenee kääntämään katseensa kaikista heikoimmassa asemassa oleviin. Kotoutumisen kentällä koulutukseen ja työelämään suuntaaviin toimenpiteisiin ikääntyvät eivät kovin helposti solahda. Ikääntyvien parissa työtä tekevinä mietimme usein, katsommeko iäkästä ihmistä kotoutumisen linssin läpi elämän loppuun saakka? Vai voisimmeko sen sijaan panostaa iäkkäiden arjen tukemiseen niistä lähtökohdista ja tarpeista, joita ihmisillä on?

Susanna Lehtovaara, suunnittelija, Jade-toimintakeskus yhteistyössä Monikulttuurisen vanhustyön yhteenliittymän kanssa

Lue lisää:
Monikulttuurisen vanhustyön yhteenliittymä

1 Kommentti

T
Titta 2 Kuukautta sitten - Muokattu

Loistava ja niin tärkeä kirjoitus! Onnea ja menestystä monikulttuurisen vanhustyön yhteenliittymälle. Viimeksi viikko sitten keskustelin hiljattain Suomeen saapuneiden kiintiöpskolaisnaisten kanssa siitä, miten heidän lähtömaassaan 50 -vuotias nainen saa tuntea itsensä vanhaksi, saa siirtyä pois työelämästä ja jäädä kotiin esimerkiksi hoitamaan työssä käyvien lastensa lapsia. Shokki on suuri kun Suomeen tultaessa täytyisikin nyt aloittaa kuin uusi työelämä, oppia kieli ja kouluttautua ammattiin. Mutta uutta, jaksavaa kehoa ei Suomi anna. Monet ovat aloittaneet työnteon teini-iässä ja puurtaneet 12h työpäiviä kymmenet vuodet. Työturvallisuutta, työhyvinvointia tai työergonomiaa ei ole näinä vuosikymmeninä ajateltu sekunnin vertaa. Se tuntuu ja näkyy kehossa. Toivottavasti meillä Suomessa pystytään kohtaamaan maahan muuttaneet kokonaisvaltaisesti ja laajentamaan oman yhteisku meille antamaa ymmärrymärrystämme ihmisen elämänkaaren vaiheista. Henkilökohtaisesti ajattelen, että ihmisen ehdittyä omassa lähtömaassaan eläkeikään - pitkän työuran tehneenä, hän voisi - niin halutessaan - uudessa kotimaassaan jäädä kotiin avuksi lapsilleen ja lastenlapsilleen. Samalla tämä tukisi yhteisöllisten perhekulttuurien säilymistä. Toki työelämään tulee aina kannustaa jokainen, jolla voimia ja tahtoa on.