Kotouttaminen.fi-blogi

Kotouttamisen osaamiskeskus julkaisee kotouttaminen.fi:ssä kotouttamiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat sekä yhteistyökumppanit ja esimerkiksi hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat.

Mitkä tekijät johtavat pakolaistaustaisen ”onnistuneeseen kotoutumiseen”?

Julkaisupäivä 17.10.2019 14.39 Blogit

Rand Mohamad DeepParissa vuodessa ehtii nuoren ihmisen elämässä tapahtua paljon. Sen tietää hyvin myös Rand Mohamad Deeb, vuoden 2019 pakolaisnainen, jonka matka sodan runtelemasta Syyriasta Mauritanian kautta Suomeen kiintiöpakolaisena on ollut monivaiheinen. Suomessa hän on oppinut suomen kielen, kirjoittanut ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin, ja haaveilee nyt lääketieteen opinnoista. Mistä kaikesta pakolaistaustaisen kotoutumisen onnistuminen oikeastaan koostuu? Tätä halusin selvittää edes yhden henkilön näkökulmasta, kun suuntasin Lahteen tapaamaan Randia aikaisemmin tänä vuonna.

Määrätietoinen, ahkera ja analyyttinen – nämä sanat nousivat mieleeni kuunnellessani Randin kertomusta Suomeen tulosta ja kotoutumisprosessista. Hänen kanssaan keskustellessa ei jää epäselväksi, että kotoutuminen on vaatinut henkilökohtaisia ponnistuksia ja pitkäjänteistä työtä lahjakkuuden ja suotuisten olosuhteiden lisäksi. “Opiskelin suomea itsenäisesti jopa kahdeksan tuntia päivässä”, Rand muisteli.

”Minut ohjattiin ensin peruskoulun valmentavalle luokalle muiden maahanmuuttajanuorten kanssa, vaikka minulla oli lähes valmis ylioppilastutkinto Mauritaniasta. Oli turhauttavaa päätyä kouluun, jossa esimerkiksi matematiikan opetus oli minulle itsestään selviä asioita. Onneksi koulussa kuitenkin huomattiin potentiaalini.”

Rand tunnistaa itsensä hyvin tavoitteelliseksi ja suunnitelmalliseksi ihmiseksi, mikä toki edesauttaa esimerkiksi opiskelussa. Suunnitelmien ja varasuunnitelmien laatiminen kaiken varalta on siis hänelle tuttua puuhaa. Hän kuitenkin myöntää, että välillä hänelläkin oli usko ja motivaatio koetuksella. Hän kuuli maahantulon alkuaikoina jatkuvasti siitä, kuinka suomi on vaikea kieli oppia, ja että tie esimerkiksi ylioppilaaksi on suorastaan mahdoton, puhumattakaan korkeakouluopinnoista. Tätä epäuskoa valoivat etenkin tarinat muilta maahan muuttaneilta sekä myös joidenkin opettajien suhtautuminen naisen opiskeluhaaveisiin.

Sosiaaliset tekijät ja tukiverkko edistävät kotoutumista

Kovan työn ja motivaation lisäksi Randin puheesta nousikin esille sosiaalisten tekijöiden vaikutus onnistumiseen. Perheen arvot, asenteet ja tuki ovat olleet hänelle kullanarvoisia. “Perheeni on aina kannustanut minua opiskelemaan. Kun olin lähellä menettää toivoni lukion suhteen, he tukivat minua aina täysillä.”

Toisaalta jos kannustavaa tukiverkkoa ei ole lähellä, voi muiden pakolaisten ja joidenkin suomalaisten asenteet toimia itseään toteuttavina ennusteina: kun kuulee tarpeeksi sitä, ettei sinusta voi tulla mitään, alkaa itsekin uskoa sen. Näin melkein pääsi tapahtumaan Randilla kotoutumisen alkuvaiheessa.

Onneksi lähipiirissä oli perheen lisäksi myös niitä, jotka uskoivat häneen. Yksi tärkeimmistä tukijoista oli eräs suomen kielen opettaja, vaikka hän opetti Randia vain kuukauden ajan kesäkurssilla. Lukion opinto-ohjaaja tuki Randia selittämällä kärsivällisesti käytännön asioita. Näin ollen myös yksittäiset henkilöt ja kohtaamiset voivat vaikuttaa suotuisasti kotoutumisen onnistumiseen.

Arvostuksen puute syö pystyvyyden tunnetta

Rand eritteli useita syitä, joiden vuoksi pakolaistaustaisen on haastavaa edetä opinto- tai työpolulla Suomessa. Hyvin monia pakolaistaustaisia koskettavat muun muassa fyysisen ja psyykkisen terveyden ongelmat, traumakokemukset ja oppimisvaikeudet, kuten myös vähäinen aikaisempi koulutus. Nämä kaikki vaikuttavat oppimiseen myöhemmin. Rand kuitenkin nostaa esiin myös muita tekijöitä, kuten oman suunnan määrittelyn. Omassa kotimaassaan elävän nuoren – olipa hän sitten suomalainen tai syyrialainen – tarvitsee harvoin miettiä vakavasti tulevaisuuden suuntaansa, vaan asiat menevät enemmän tai vähemmän omalla painollaan. Randin mukaan uudessa kotimaassa tällainen ei onnistu, vaan suunnan pitää olla huomattavasti selkeämpi kuin se oli kotimaassa.

Lisäksi arvostuksen tunteen puuttuminen on suuri yksittäinen tekijä etenkin aikuisilla pakolaisilla, joilla saattoi kotimaassaan olla huomattavasti enemmän statusta ja arvostusta kuin Suomessa. Rand nostaa esimerkiksi oman isänsä, joka toimi Syyriassa lääkärinä ja Mauritaniassa johtotehtävissä sairaalassa. Suomessa edes työharjoittelu sairaalassa ei onnistunut, vaan hänelle tarjottiin harjoittelua palvelukodissa, jossa hän joutui tekemään lähihoitajan työtä. Tämä syö pakolaisen pystyvyyden tunnetta valtavasti. Tämä pystyvyyden tunteen heikentyminen näyttäytyy esimerkiksi alakulona ja motivaation laskuna.

Omakielisyys ja digitaalisten asiointijärjestelmien kehittäminen ovat avainasemassa

Rand nosti alkuvaiheen kotoutumisessa tärkeäksi omakielisyyden ja sen huomioimisen myös digitaalisissa palveluissa. “Kielen hankaluus voi aluksi lannistaa muutenkin – puhumattakaan tärkeiden, yhteiskunnallisten asioiden opettelusta täysin vieraalla kielellä.” Tätä edistääkseen hän onkin alkanut tehdä arabiankielisiä YouTube-videoita suomen kielen opetteluun.

Digitaalisten viranomaispalveluiden käyttämistä moni pakolainen ei voi etenkään kotoutumisen alkuvaiheessa edes harkita. Välillä pakolainen saattaa allekirjoittaa asioita, joita ei edes ymmärrä. Siksi onkin tärkeää, että sähköisten asiointijärjestelmien kehittämisessä otettaisiin huomioon paremmin herkästi marginaaliin jäävät. Lisäksi digitaalisia taitoja tulisi opettaa yhä enemmän, jos halutaan että myös pakolaistaustaiset pystyisivät hoitamaan asioitansa nykyistä omatoimisemmin.

Rand muistutti, että pakolaistaustaiset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Pakolaistaustaiset tarvitsevat yksilöllistä ohjausta ja kohtaavaa asiakastyötä. Yleistyksiä pakolaisten tilanteesta on vaikea tehdä. Pakolaisten usein vaikeasti tunnistettava tai piilossa oleva osaaminen tulisi tunnistaa entistä paremmin, jotta he oivaltaisivat oman potentiaalinsa Suomessa. Randin mukaan korkeakoulutetuilla pakolaisilla on usein heikot näkymät Suomessa, vaikka heillä olisi motivaatiota paitsi työskennellä ammatissaan, myös täydentää koulutuksella osaamistaan.

Juttelumme perusteella minulle jäi käsitys, että ainakin Randilla sujuvaan kotoutumiseen on vaikuttanut eri tekijät. Hänellä tuntuu olevan resilienssiä pärjätä vastoinkäymisissä, joustavuutta ja kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja kulttuureihin, osaamista, motivaatiota ja aikaisempaa koulutustaustaa opiskeluun sekä vahvat itsesäätelykeinot pitkäjänteiseen, tavoitteelliseen toimintaan.

Näiden yksilönsisäisten tekijöiden lisäksi ripeään uuteen yhteiskuntaan sopeutumiseen tuntuu vaikuttaneen myös joukko sosiaalisia tekijöitä; muun muassa perheen, muiden maahan muuttaneiden, ohjaushenkilöstön ja muiden suomalaisten kannustus ja asenteet. Kotoutumiseen ovat vaikuttaneet myös rakenteelliset tekijät, esimerkiksi koulutuksen vastaavuus ja osaamisen tunnustaminen ja tunnistaminen.

Rand toivoo avoimuutta kohdata toisemme ihmisenä ja oppia toisistamme puolin ja toisin. “Omasta kulttuurista ei tarvitse luopua ymmärtääkseen toisia kulttuureita ja sopeutuakseen erilaiseen yhteiskuntaan. Ihmisinä olemme pohjimmiltamme kaikki kovin samanlaisia.”

Projektiasiantuntija Noora Hagman, Pakolaistaustaisten ohjaus -hanke, Kaakkois-Suomen ELY-keskus.

 

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita