Kotouttaminen.fi-blogi

Kotouttamisen osaamiskeskus julkaisee kotouttaminen.fi:ssä kotouttamiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat sekä yhteistyökumppanit ja esimerkiksi hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat.

Kotouttamisen hanketyössä kohtaa moninaisia tavoitteita ja eettisiä kysymyksiä

Julkaisupäivä 2.11.2018 15.07 Blogit

Hanna KiuruMikä merkitys hankkeen eettiselle asetelmalle on, kun hanketoteuttajana on ammattikorkeakoulu? Miten ja kenen näkökulmasta kotouttamishankkeiden tavoitteet tulisi ymmärtää? Parhaimmillaan hankkeiden tarjoamat monikulttuuriset kohtaamiset voivat olla merkityksellisiä kaikille toimijoille. Kohderyhmän haavoittuvuus voi kuitenkin johtaa tilanteisiin, joissa opiskelijoiden läsnäolo ei ole mielekästä.

Henkilöstöllä mahdollisesti oleva projektityöntekijä-lehtori-tuplarooli on merkityksellinen erityisesti kotouttamishankkeissa. Työntekijän eettinen vastuu ulottuu opiskelijoihin ja hankkeen kohderyhmään.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) lukeutuu ammattikorkeakoulujen lakisääteisiin tehtäviin. Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) henkilökunta pitää lähes yksimielisesti TKI-hankkeita erityisen hyvinä oppimisympäristöinä.

Edellä mainittuun liittyy kuitenkin joitakin tunnistettuja pulmia. Hanketyö voi näyttäytyä kuormittavana, koska lehtorit ovat viime kädessä vastuussa opiskelijoiden tekemisestä ja tekemättä jättämisistä. TKI-perustaiseen oppimiseen voi sisältyä myös eettisiä pulmia tilanteissa, joissa tulee yhdistää hanketyön kannalta välttämättömät toiminnot ja opiskelijoiden mielekäs oppiminen. (Lindholm 2018.)

Kenen todellisuus on hanketoiminnan lähtökohtana?

Työskentelin hankkeessa Sata omenapuuta – moninuorinen Suomi projektikoordinaattorina pari vuotta. Työnantajani Humak oli hankkeessa yksi osatoteuttajista. Sadan omenapuun päätavoitteen yhteiskunnallinen arvo lienee helppo tunnustaa. Kuitenkin hanketyön aikana pohdin usein tavoitteiden ja toimintojen merkitystä eri toimijoiden näkökulmasta.

Koska hankkeen kohderyhmää kuvasti haavoittuvuus, eettiset näkökulmat olivat toimintojen toteutuksessa erityisen tärkeitä. Aina tilanteiden ratkaisu ei ole ollut yksiselitteistä, koska hanketyöhön kuuluu runsaasti myös hallinnollisia velvoitteita. Ajoittain parhaimmilta tuntuneet toteutukset ja hallinnolliset näkökulmat eivät olleet yhteen sovitettavissa, jolloin kurssia tuli muuttaa kohderyhmän edun turvaamiseksi. Tilanteissa mietin, keitä kaikkia hanketyön toiminnot tosiasiassa palvelevat ja missä merkityksessä.

Jos pohtii kotoutumisen tukemista tavoitteena, kohderyhmän edustajat todennäköisesti määrittelisivät sitä tukeviksi toimenpiteiksi hyvin erilaisia sisältöjä kuin toimijat, jotka pyrkivät edistämään kotoutumista. Kohderyhmän edustajat mitä ilmeisemmin määrittelisivät myös kyseisen tavoitteen merkitystä hyvin eri tavalla kuin hankkeen toteuttajat tai kotouttamistyötä tekevät ammattilaiset. (Vrt. Iisakkila 2018.)

Kielelliset haasteet voivat johtaa tilanteisiin, joissa erilaisista toiminnoista ei ole mahdollista keskustella mielekkäällä tasolla osallistujien kanssa. Tällöin jää epäselväksi, missä määrin kohderyhmän edustajat ymmärtävät osallistumisensa perusteet.

Onko sillä merkitystä, ettei meillä ole jaettua ymmärrystä toimintojen lähtökohdaksi? Tämän kysyminen ei poissulje, etteikö hanketyön myötä voisi syntyä hyviä käytäntöjä, jotka palvelevat myös asetettuja tavoitteita eri näkökulmista.

Ehkä jaettuun yhteiseen ymmärrykseen pyrkiminen ei ole aina mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista. Erityisesti silloin, kun työskennellään eettisesti herkällä alueella, olisi kuitenkin tärkeää muistaa, että näkökulmat voivat poiketa suurestikin toisistaan. Lisäksi tulisi nykyistä sallivammin voida keskustella käytännöistä, jotka eivät ole osoittautuneet kokemusten myötä toimiviksi. Myös ammattikorkeakoulun henkilöstöllä olevaa projektityöntekijä-lehtori-tuplaroolia tulisi mielestäni voida tarkastella nykyistä avoimemmin.

Hanna Kiuru, VTT (sosiaalityö), TKI-lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Sata omenapuuta – moninuorinen Suomi -hankkeen päätavoitteena oli edistää kolmansien maiden pakolaistaustaisten 12–25-vuotiaiden nuorten kuntiin kotoutumista ja osallisuutta sekä tukea kahdensuuntaista integraatiota. Hanke toteutettiin 1.1.2016–31.3.2018 Varsinais-Suomessa EU:n Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto AMIF:in tuella.

Lähteet:

Iisakkila, Tatu (2018) Kaikki nuoria, kaikki erilaisia. Kotouttaminen.fi-blogi. Viitattu 20.10.2018.

Lindholm, Arto (2018) TKI-perustainen oppiminen Humakin henkilökunnan kokemana. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Blogikirjoitus. Viitattu 2.11.2018.

 

 

 

Kommentit
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita