Kotouttaminen.fi-blogi

Kotouttamisen osaamiskeskus julkaisee kotouttaminen.fi:ssä kotouttamiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat sekä yhteistyökumppanit ja esimerkiksi hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat.

Kotoutuminen on aikaa vievä prosessi

Julkaisupäivä 23.5.2019 10.54 Blogit

Ilona KorhonenLähes jokaisella tuntuu nykyisin olevan mielipide kotoutumisesta. Hyvin usein tuo mielipide on se, että kotoutuminen on Suomessa epäonnistunut. Syylliseksi tähän epäonnistumiseen todetaan useimmiten kotouttamisen keskeisin instrumentti, kotoutumiskoulutus, jossa yleisen uskomuksen mukaan "opiskellaan pelkkiä sijamuotoja" ja "tohtorit ja lukutaidottomat ovat samassa ryhmässä".

Muun muassa nämä kotoutumiskoulutusta koskevat myytit elävät sitkeästi huolimatta siitä, että kotoutumiskoulutusta ja esimerkiksi sen työelämäyhteyksiä on kehitetty valtavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana ja ainakaan työvoimakoulutuksena järjestetyn koulutuksen suhteen ei kumpikaan väite ole pitänyt paikkaansa vuosikausiin.

Odotukset kielitaidon oppimiseen ovat korkeat

Epäonnistumisväitteen taustalla lienee se odotus, että kotoutumisen ja, ennen kaikkea, työllistymisen pitäisi tapahtua vuoden kestävän kotoutumiskoulutuksen aikana tai mielellään jopa lyhyemmässä ajassa. Jokainen voi kuitenkin itse miettiä, minkälainen olisi oma tulevaisuus  kotoutujana vaikkapa Intiassa, hindinkielisillä työmarkkinoilla. Kuinka monta kuukautta menisi hindin kielen suullisen sekä luku- ja kirjoitustaidon omaksumiseen? Entä kuinka kauan menisi siihen, että oppisi lukemaan työpaikkailmoituksia ja laatimaan hakemuksia hindiksi tai, että voisi saada työpaikan ja työskennellä tällä kielellä?

Veikkaan, että vuoden sisällä tapahtuva hindiksi työllistyminen olisi monelle meistä melko kaukainen haave. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että vähintään kolmivuotisten ruotsin kielen opintojen jälkeen suuri osa suomalaisista ei kaksikielisessä kotimaassaan pärjää ruotsiksi. Kuitenkin vastaavaa odotetaan kaiken taustaisilta kotoutujilta Suomessa.

Heterogeenisyys vaikuttaa työllistymiseen

Kotoutumiskoulutus kokonaisuutena lienee ainoa Suomessa toteutettava koulutusmuoto, jonka opiskelijat ovat säännönmukaisesti paitsi kotoisin kaikkialta maailmasta, myös kaiken ikäisiä hädin tuskin täysi-ikäisistä lähes eläkeikäisiin. Lisäksi he edustavat kaikkia mahdollisia ammatteja, taustakoulutuksia ja koulutustasoja kouluja käymättömistä tohtoreihin.

On selvää, että tämä globaali heterogeenisyys vaikuttaa, kun tarkastellaan kotoutumiskoulutuksen tuloksia ja erityisesti opiskelijoiden koulutuksenjälkeistä työllistymistä kokonaisuutena. Se vaikuttaa siitä huolimatta, että koulutuksen opetusryhmät on eriytetty opiskelijoiden kielitaidon lähtötason ja opiskeluvalmiuksien mukaan. Onkin melko epärealistista ajatella, että ilman koulutusta ja ammattia oleva henkilö työllistyisi kotoutumiskoulutuksen jälkeen yhtä todennäköisesti kuin koulutettu, kotimaassaan uraa luonut ammattilainen. Kun otetaan huomioon suomalaisen työelämän vaatimukset, yllättävää ei olekaan itse asiassa se, että moni kouluttamaton ja ammattitaidoton kotoutuja ei työllisty avoimille työmarkkinoille kotoutumiskoulutuksen jälkeen vaan se, että myös heistä jotkut työllistyvät.

Kotoutuminen on muutakin kuin työtä

Mutta onko kotouttamisen ja kotoutumisen onnistumista ylipäänsä järkevää tarkastella yksinomaan työllisyyden näkökulmasta? Sikäli kyllä, että työn syrjään kiinni pääseminen on yksi kotouttamistyön, erityisesti kotoutumiskoulutuksen – ja yleensä myös kotoutujien itsensä –keskeinen päämäärä.

Maahan muuttaneen on myös mahdollista asua ja työskennellä Suomessa ja olla silti tietämätön yhteiskunnan toimintatavoista, vailla suomen kielen taitoa tai mitään kontakteja suomalaisiin. Onko hän silloin kotoutunut?

Toisaalta työttömällä henkilöllä voi olla laaja kontaktiverkosto, ja hän voi toimia aktiivisesti erilaisilla foorumeilla, omata hyvän suomen kielen taidon ja kokea itsensä täysin kotiutuneeksi Suomeen. Kotoutuminen pitääkin sisällään paljon muutakin kuin työllistymisen. Työssä tai työttömänä oleminen eivät myöskään ole pysyviä ominaisuuksia sen enempää kotoutujien kuin kantasuomalaistenkaan keskuudessa.

Työllistyminen edellyttää yhteiskunnan ja työmarkkinoiden vastaanottavuutta

Kotoutuminen on lain määritelmän mukaan maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja.  Kielitaidon lisäksi kotoutuvalle kertyykin uudessa kotimaassaan vähitellen uutta ympäristöä koskevaa tietoa ja ymmärrystä sekä työkokemusta ja verkostoja. Näitä hän saa kerrytettyä muun muassa kotoutumiskoulutuksessa ja siihen liittyvissä työharjoitteluissa.

Kotoutujan tie pysyvään työllistymiseen onkin usein varsin pitkä, ja monen kohdalla se vasta alkaa kotoutumiskoulutuksesta. Se myös koostuu usein erilaisista harjoitteluista, tuki-, pätkä- ja osa-aikatöistä sekä työttömyysjaksoista näiden välillä.

Laadukas kotoutumiskoulutus ja ohjauksen riittävä saatavuus sekä kotoutujan oma aktiivisuus ovat tärkeitä työllistymisen edesauttajia. Niin kotoutujaan kuin kantasuomalaiseenkin kuitenkin pätee se, että työpaikka saadaan ja töihin päästään vain silloin, kun työnantaja niin päättää. Siksi maahan muuttaneiden työllistyminen edellyttää ennen kaikkea yhteiskunnan ja työmarkkinoiden vastaanottavuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi syrjimättömyyttä rekrytoinneissa sekä yhdenvertaisuutta ja ei-äidinkielenä puhutun kielen hyväksymistä työpaikoilla. Kotoutumiskoulutus yksin ei voi työllistää ketään.

Ilona Korhonen, projektipäällikkö, Kotona Suomessa hanke (ESR)

Kirjoittaja on toiminut kotoutumiskoulutuksen hankkijana, opettajana ja kehittänyt kotoutumiskoulutukseen ohjausta Koulutusportti-projektin projektipäällikkönä.

 

 

 

Kommentit
Lisää kommentti
Selaa blogin artikkeleita