Kotouttaminen.fi-blogi

Kotouttamisen osaamiskeskus julkaisee kotouttaminen.fi:ssä kotouttamiskentän eri toimijoiden blogikirjoituksia. Kirjoittajina ovat osaamiskeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat sekä yhteistyökumppanit ja esimerkiksi hankkeiden, kuntien, järjestöjen kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton toimijat.

Tietoa ja neuvontaa tulkitaan aina kokemuksen kautta

Julkaisupäivä 1.3.2019 9.23 Blogit

Juha LahtiUuteen ympäristöön mukautuminen vie kaikilla aikaa ja kuluttaa voimavaroja. Puhumattakaan vieraaseen kulttuuriin kotoutumisesta. En halua mitätöidä kenenkään toimijuutta tai resilienssiä ja arvuutella, mitä yksilöllisiä erityishaasteita pakolaistausta voi tuoda. Kokemusten ja tutkimusten kautta kuitenkin tiedämme, että kotoutumisen polulla niitä löytyy.

Meidän on hyvin vaikea yrittää tätä edes hahmottaa, mutta usein voimme pyrkiä lähestymään näitä kysymyksiä tarinoiden kautta. Tarinoiden kautta erityishaasteet tulevat lähemmäksi meitä ja saamme niistä otteen.

Lähestyn aihetta ja sen monimutkaisuutta yhden paluumuuttajan tarinan kautta. Tarina auttaa ainakin minua hahmottamaan sen, ettei koulutus- ja työelämäpolun sujuvoittaminen näyttäydy vain tietämisen kysymyksenä. Tiedon täytyy avautua kotoutujalle ja kenelle tahansa meistä vastaavassa tilanteessa, merkityksellisenä ja oikea-aikaisesti.

Paluumuuttajan tarina auttaa hahmottamaan kotoutumisen haasteita

Entiseen kotimaahansa paluuseen valmistautunut, juuri maisterin paperit saanut perheellinen paluumuuttaja – kutsutaan häntä vaikka Mikoksi – tietää aika hyvin, mitä palveluja suomalainen yhteiskunta tarjoaa. Suomalainen koulukaveri on toiminut tässä arvokkaana sillanrakentajana, sillä Mikko opiskeli vuosia ulkomailla. Niinpä hän osaa hakeutua uudessa kotikaupungissaan TE-toimiston ammatinvalinnanpsykologin luokse, kuten heitä tuolloin kutsuttiin.

Viimeisessä tapaamisessa AVO-psykologi rohkaisi voimakkaasti Mikkoa pyrkimään viestinnän alan maisteriohjelmaan, sillä testien perusteella Mikon lahjakkuuspotentiaali viittasi siihen suuntaan. Mikko keskusteli maisteri-ohjelmista kohteliaasti periaatteessa kiinnostuneena, mutta oikeastaan hän ei voinut ymmärtää ollenkaan, kuinka hänelle, perheelliselle, vasta valmistuneelle maisterille suositeltiin opintopolun jatkamista: Eihän tässä ole järjen häivää, eikä ehdotuksessa ole muutenkaan mitään realismia! Töihinhän minä haluan!

Vuodet vierivät, ja Mikko unohti koko episodin kunnes vasta paljon myöhemmin – taas jossain elämän taitekohdassa, jossa ihminen usein pohtii elämänsä kulkua – nämä neuvot palasivat hänen mieleensä. Jälkeenpäin ajatellen nuo rohkaisut uudelle opintielle eivät olleet suinkaan niin onnettomia kuin, miltä ne olivat alun perin vaikuttaneet. Suomalainen loppututkinto ja opintojen aikana luodut elintärkeät verkostot olisivat ehkä sittenkin saattaneet sujuvoittaa Mikon kulkua suomalaisilla työmarkkinoilla ja olla uhrausten arvoisia. Ehkä ratkaisevastikin.

Mutta tähän toteamukseen Mikko tuli vasta vuosien kuluttua sen jälkeen, kun hän oli ymmärtänyt kokemuksen kautta suomalaisten työmarkkinoiden sisäisen logiikan, jossa osaaminen näyttäytyy korostetusti suorassa suhteessa tutkintonimikkeisiin ja pätevyyksiin; ja mieluusti Suomessa suoritettuihin.

Kuinka neuvot ja ohjaus voidaan kokea merkitykselliseksi?

Sinänsä oikeansuuntaiset neuvo ja rohkaisu olivat Mikolle aikaisemmassa elämäntilanteessa täysin turhia, koska ne eivät avautuneet hänelle merkityksellisinä. Hän piti niitä vääränä, jopa typerinä ja epärealistisina. Vaikka voitaisiin ajatella, että Suomessa kasvaneena Mikon olisi tullut ymmärtää suomalaista kulttuuria ja sen lainalaisuuksia. Tuon rohkaisun olisi tullut avautua hänelle siten kuin se oli tarkoitettu.

Suomalaisen Mikon saama neuvo ei ollut hänelle merkityksellinen sillä hetkellä, kun hän palasi Suomeen vuosien ulkomailla oleskelun jälkeen. Kuinka haastavaa tiedon, neuvojen ja ohjauksen ymmärtäminen itselle merkitykselliseksi ja sitä kautta hyödylliseksi täytyy olla täysin suomalaista kulttuuria tuntemattomalle? Pakolaistaustaisella kotoutujalla vaikeuskerroin lienee vielä suurempi.

Elämä ei ole mustavalkoista, eivätkä ratkaisut ole vain oikeita tai vääriä. Mikon tarinalla kuvaan yhden esimerkin kautta syvemmin sitä haastavaa kenttää, joka meille näyttäytyy usein neuvonta- ja tiedotuspainotteisessa ohjaustyössä. 

Uuden tiedon täytyy olla syvemmällä tasolla ymmärrettävää, jotta se olisi ohjattavalle merkityksellistä. Jotta tuon tiedon perusteella osaa, haluaa ja uskaltaa valita seuraavan askeleen kotoutumisen, kouluttautumisen ja työllistymisen polulla. Tieto ei koskaan ole merkityksellistä ilman kontekstia. Se ei ole oikeastaan tietoa lainkaan!

Miksi muistan Mikon tarinan niin elävästi? Siksi, että tuo Mikko olen minä.

Juha Lahti, asiantuntija, Pakolaistaustaisten ohjaus -hanke

Pakolaistaustaisten ohjaus -hanke tavoittelee mm. sujuvia siirtymiä koulutukseen ja työelämään.
Lue lisää hankkeesta kotouttaminen.fi-sivustolla julkaistusta uutisesta: Uusi hanke etsii parempia keinoja pakolaisten ohjaukseen.

 

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita